sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Toka päivä.




Heips,

Jatkan tarinaa eilisestä. Illalla menimme koko kopla isäntäväkeni makuuhuoneeseen nukkumaan. Alku sujui minulta hyvin. Sain unta muutaman tunnin, kunnes heräsin, ja huomasin olevani jossain aivan muualla kuin missä olin tottunut. Tulin surulliseksi ja annoin siitä äänivihjeen emännälle ja isännälle. Kohta sainkin lämpimän kätösen turvakseni omaan petiini. Se toi minulle turvaa. Nukahdin uudelleen. Heräilin tosi paljon yöllä n. tunnin välein. Osaan jo suhtkoht tehdä tarpeet paperille, ja kun herätin omistajani uudelleen, sain hurjat kehut, kun olin ollut paperisiisti. On mukavaa, kun saa kehuja. Kiitokseksi kauniista sanoista ja runsaista hellittelyistä, heilauttelin häntääni. Yht'äkkiä tunsin tarvetta leikkimiseen, mutta väsähdin nopeasti. Aamulla aikaisin sain ruokaa ja emäntäni tuli kanssani olohuoneeseen hengailemaan.
Tänään olen vain ollut, nukkunut, syönyt, juonut, tehnyt tarpeitani ja leikkinyt runsaasti. Kävin myös tutustumassa parvekkeeseen, ja siellä oli niin kivaa, etten olisi malttanut lähteä pois ollenkaan! Omistajani sanoi, että on vielä liian kylmä, joten sain vain alkutuntumaa ulkoilusta. Odotan innolla lenkkeilyä! Olen paljon pirteämpi, kuin vertaa eiliseen. Se johtuu siitä, että minulla on turvallisempi olo. Omistajani on räpsinyt minusta ihmeellisiä kuvia, joita kuulemma aikoo lisätä tänne blogiini. Nyt minä käyn nukkumaan, ja annan Lauran hoitaa kuvajutut.

Adios amigos!

lauantai 23. tammikuuta 2010

Pienen tarina alkaa.


Heippa,

Olen siis Bella ja arvatkaapa mitä! -Kotiuduin tänään uuteen kotiini!
Aluksi olin hurjan jännittynyt ja autossa vapisin kuin haavanlehti. Pieni itkukin pääsi. Huomasin kuitenkin, että uudet ihmiseni ovat ihan hauskoja häiskiä. Heilauttelin häntääni ja nukuin tiikeri-leluni kanssa vieretysten. Sain runsaasti hellittelyjä ensimmäisellä pitkällä automatkallani.

Kun automatka oli ohi, saavuimme kerrostalon pihaan. Aloin taas vapista ja itkeä. Kaikki on niin suurta ja ulkona on tosi kylmä. Ihmiseni vei minut lämpimään pyyhkeeseen käärittynä johonkin hissin kaltaiseen, joka vei meidät suoraan yläkertaan. Pian ovi avautui ja näin ensi kertaa uuden kotini. Se oli laitettu ihan minua varten kondikseen. Löysin heti sanomalehdet, ruokakupit, lelut, luut ja oman petini. Pian minua alkoi väsyttää. Kävin tutimaan. Omistajani alkoi räpeltämään uuden teeveen kanssa. Kun heräsin, minulle tuli nälkä ja hurja jano. Sen jälkeen tuli kova leikkimispuuska ja leikkiessäni leluilla, tutustuin samalla uuteen kotiini. Pehmeä petini on vuorattu emoni hajuisella huovalla ja siellä on myös lempileluni pehmo-tiikeri. Nukun siinä par'aikaa.

Saa nähdä, mitä jännittävää huominen tuo tullessaan!